Raylan ilon ja onnen päivä

Raylalle koitti tänään oikea ilon ja onnen päivä, kuten jo otsikkoonkin raapustin. Nimittäin sen arkkivihollinen - HEINÄTELINE - hajosi!

Lepää rauhassa, rakas heinäteline.

Tämä pitkään palvellut heinäteline oli Karlie Wonderlandin valmistama, tällainen. Ostin sen jo etukäteen, ennen kuin Rayla tuli, joten käytössä se on ollut yhtä kauan, kuin Rayla on minulla ollut - eli kahden ja puolen vuoden ajan! Ja voi että millaista kohtelua tuo pahainen teline on saanut! Monet kerrat Rayla heitteli sitä ympäriinsä niin että teline vain kolisi Raylan puisen asumuksen seiniin (Raylalla oli aiemmin upea kaksikerroksinen puinen "kämppä" Zooplussalta). Monet kerrat Rayla on yrittänyt minua estää laittamasta sen takaisin mielestäni sopivaan kohtaan ja oikein päin... Raylan mielestä se oli kaatuneena paljon mukavampi, ja heinät on hauskempi syödä ihan vain maantasalta! Niin monta kertaa olen saanut tuon telineen avata uudelleen, laittaa sen oikein päin ja kasaa heinää sen päälle, että Raylakaan ei varmasti tiedä tarkkaa lukua. Tämä Raylan suuri viha tätä oikeasti todella käytännöllistä heinätelinettä kohtaan on ollut erittäin huvittavaa tämän kahden ja puolen vuoden aikana. Nyt Rayla on saanut tahtonsa läpi. Nyt se vihdoinkin sai hajotettua sen. Rayla voitti.

Kun yritin korjata sitä, niin hajotin sen pahemmin ja ohuet naulat tulivat esiin.

"Anna mä vielä pusken tätä kerran. Ihan vaan voittoni merkiksi. Hää hää, heinäteline!"

Olen vakavasti alkanut harkitsemaan sitä, että heivaan purut tuolta häkistä pois, ja vaihdan sen vessalaatikkoon puupellettiä ja vuoraan sille sinne jotain kivoja mattoja. Rayla varmasti tykkäisi enemmän siitä, kuin purusta, joka luultavasti tuppaa aivastuttamaan sitä aika paljon. Rayla on muutenkin suurimmaksi osaksi vapaana, ja se on hyvin siisti, joten luultavasti huolta mattojen pissailusta ei olisi. Eli kunhan ensi viikolla pääsen ostoksille, niin Raylankin häkki saa luultavasti kokea kunnon alkukevään (vai pitääköhän sitä vielä sanoa että keskitalven) siivouksen!

Järkyttävä määrä pupunruokaa

Rayla söi tänään iloisesti heinää, mutta pian sitä kohtasi järkytys.

"Siis ootko tosissas. Toitko mulle postista ruokaa."

"OMG. Hei. Öö. Miks nää kaverit tuijottaa mua."

*tuijottaa ruokasäkkejä intensiivisesti*

"Hei eiks tässä oo vähä liikaa. Rajotas nyt vähän."

Tää mahtava määrä (12 kg) ruokaa tuli tilattua 24Petsiltä. Tilaus tuli ongelmitta perille, ainoana ongelmana oli hankalanmuotoisen painavan pahvilaatikon kuljetus postista dösäriasemalle... Ruoka oli siis päiväysruokaa, ihan syömäkelpoista, ja tämän määrän sain 15 eurolla. En valita, ja Raylakaan ei!

Keisarin(nan) uudet vaatteet

Tein eilen kirpputorilta liian söpön löydön. Hintaakin oli vain 1,50e. En voinut vastustaa kiusausta, joten Rayla-reppana joutui uhriksi...

Hatulle kyytiä!

"No voinhan mä tän hatun vieressä olla nätisti, mut älä vaan laita sitä mun päähän."

"Mä kostan tän vielä."

Raylan oma blogi

Tervetuloa Raylan ikiomaan blogiin! Tässä ensimmäisessä postauksessa on nyt hieman Raylasta sekä meidän alkutaipaleesta.

Rayla on minun ensimmäinen kanini. Se on Lavella's-kanilasta, ja se on syntynyt joulukuussa 2011 kuuden poikasen poikueeseen. Rayla tuli minulle kuitenkin vasta 1,5 vuotiaana loppukesällä 2013 suoraan kasvattajaltaan. Kun löysin Raylan kuvia Petsiessä, ja huomasin, että se on myynnissä, ihastuin siihen välittömästi. Sen solakka kroppa, pystyt korvat ja kiiltävä turkki saivat minut laittamaan viestiä sen kasvattajalleen, ajatuksella "entä jos tuo olisikin minun kani"...

Rayla tuli aluksi vain koeajalle, jotta näkisin kuinka pahasti olen kaneille allerginen. Minulta oli myös juuri lähtenyt opaskoiraprojektini opaskoulutukseen, ja en halunnut palata yksin Kannukseen. Olin jo 7-vuotiaasta alkaen halunnut oman kanin, ja näin siihen vihdoinkin hyvän tilaisuuden. Allergiaoireita ei kuitenkaan pahasti ollut, ja lopulta ne katosivat täysin, joten Rayla jäi. Olen ikuisesti kiitollinen sen ihanalle kasvattajalle Maisulle siitä, että Rayla jäi kun jäikin minulle. ♥

Mikään rotukani Raipsu ei kuitenkaan ole, vaan se on esteristeytys (siinä on mm. kääpiöjänistä, venäläistä, hollantilaista ja tania). Mikäli haluat lukea enemmän Raylan kasvattajan esteristeytyksistä, klikkaa tästä! Rayla menee aika hyvin tuohon kasvattajansa sivujen kuvailuun - se on hyvin älykäs, tuntee oman arvonsa ja on viisas. Se on myös aktiiviselle päälle sattuessaan TODELLA energinen. Rayla ei ole sylikani, ei todellakaan, mutta antaa tehdä normaalit hoitotoimenpiteet ihan hyvin. Rayla itse hakeutuu sohvalle luokseni, kun haluaa - en ole koskaan yrittänytkään siitä sylikania tehdä, sillä sen luonne on minulle tuollaisenaan todella mieluinen. On kiva, että se diilaa hyvin omissa oloissaan, mutta tulee välillä pyytämään herkkuja ja seuraa minulta.

Rayla on tällä hetkellä ainoa kanini. Yksi syy, miksi se minulle tuli, oli se, ettei se oikein halunnut luonteensa vuoksi tulla toimeen muiden kanien kanssa. Se on sen verran vahvaluonteinen, fiksu ja omaa tilaa vaativa, että ihan mikä tahansa kani sille ei kaveriksi sopisi. Voi olla, että sen kaverina voisi kuitenkin toimia alistuvainen, kastroitu uros, joten saapi nähdä lähdetäänkö kevään aikana kokeilemaan haluaisiko Rayla kuitenkin kanikaverin. ;)

On ollut todella yllättävää, kuinka paljon Rayla nauttii ystäväni koirien seurasta. Kun se pääsee vapaaksi olohuoneeseen niiden kanssa, se loikkii iloloikkia, yrittää leikkiä ja seuraa niitä koko ajan...mutta tästä lisää (etenkin kuvia!) myöhemmässä postauksessa! Itse en kuitenkaan tällä hetkellä aio ottaa koiraa, joten on hieman surku Raylan vuoksi, kun se on niin iloinen koiraseurasta. Siksi olenkin miettinyt, että kelpaisiko sille kuitenkin toisen kanin seura.

Tällä hetkellä asumme Raylan kanssa Vantaalla nakuhiiri Prinssi Albertin kanssa. Tässä loppuun vielä Raylasta ulkoilukuvia eiliseltä, kun se pääsi juoksentelemaan lumihankeen ♥